Sitä on taas vierähtäny muutama päivä ku tänne olen viimeksi kirjotellut 🙂 Ei tässä ole toki mitään erikoista tapahtunu, viikonloppu meni siinä niikun muutikin. Särkyjä mulla on ollut edellee mutta koitetaan nyt kovaa vauhtia päästä parantumaan. 9kk kärsimysten kesto ja se miten olen jaksanut tänne asti on ollu taistelua, mutta miten minut palkitaan? odottelulla ja moittivilla sanoilla joka vie parantumis motivaatioini perseeseen ( anteeksi kiroiluni). Mä haluaisin tuntea sen perheessäkin kuinka vanhempani olisi ylpeä siitä että olen kestänyt 9kk vaikean ajan ja päässyt tänne asti niin että en ole heittänyt hanskoja tiskiin, vaan vaikka kuinka oon olu pohjalla niin sieltä minä olen aina noussu,. . Lääkäri tutkii paperit huomenna ja se lähete pitäisi tulla viikon sisään, mutta mä haluun niin kovasti poikaystäväni luokse niin mä olisin valmis siirtämään aikaa jos siitä on kiinni. Kesäksi en halua mitään leikkauksia tai sairaala käyntiä koska olen puolet kestästä etelä -suomessa,töissä. Katoson kummitätin lapsien perään. Eihän se iso homma oo mutta just semmosta mitä selkäkin kestää.
Mutta nyt on pakko mennä nukkumaan että huomenna jaksaaa taas!